50 vuotta työuraa 100-vuotiaan Arinan työntekijänä

Lähettitytöstä kasvoi talousammattilainen

Omistajapalvelun palveluneuvoja Riitta Siekkinen on elänyt Arinan historiaa 50 vuoden ajan – puolet koko Arinan historiasta. 16-vuotiaana lähetiksi tulleen Riitan työura on muuttunut ja kehittynyt Arinan kasvun rinnalla. Marraskuun lopussa Riitta jää viettämään eläkepäiviä.

– Arina on ollut hyvä ja reilu työnantaja. Olen saanut nousta omien kykyjen mukaan lähettitytöstä uusiin ja haastaviin tehtäviin. Minuun on uskottu ja luotettu. Myös työntekijöiden hyvinvointiin on pitkään kiinnitetty huomiota, hän sanoo.

50 vuotta saman työnantajan palveluksessa on erittäin harvinaista. Arinalla on ja on ollut pitkäaikaisia työntekijöitä, mutta Riitan lukuun yltää vain yksi toinen: varastonhoitaja-kiinteistönhoitaja Heikki Keinänen. Hän jäi eläkkeelle, kun Riitan työuran oli alkamassa.

Nuori kempeleläistyttö aloitti osuuskauppauran Oulun ydinkeskustassa, Isonkadun ja Pakkahuoneenkadun kulmauksessa sijainneessa, vuonna 1939 valmistuneessa Arinan keskustoimitalossa.

– Hotellin lisäksi siellä oli maatalous-, rautakauppa-, urheilu- ja elintarvikeosasto. Tulin konttorilähetiksi rautakauppaosastolle. Konttoristeja oli kaksi ja kolmantena minä nuori maaseudun tyttö Ketolanperältä.

Työvälitystoimistosta vinkin saatuaan Riitta marssi kysymään töitä Arinasta. Reippaalle kysyjälle tarjottiin työpaikkaa saman tien. Elettiin syksyä 1966. Työntekijöitä Arinalla oli kaikkiaan reilut 500.

– Työ oli asioiden, postin ja rahaliikenteen hoitoa. Kaksi kertaa päivässä kävelin isojen käteissummien kanssa pankit läpi. Näin jälkikäteen ajateltuna, olihan se hurjaa, että sellaisia summia kulki nuoren tytön mukana.

Lähettityttö hoiti myös iltapäiväkahvituksen konttorin väelle.  Kahvipullat hän haki asioinnin yhteydessä omasta leipomosta, ja lauantaisin hän teki kaikille voileivät.

– Neljän litran pannulla kahvit keitettiin. Konttoripäällikkö oli tarkka, että varmasti pesin pannun soodalla. Kahville kutsuin jokaisen koputtamalla erikseen jokaista ovea. Aluksi jännitti mennä koputtamaan toimitusjohtajan ovelle ja vielä enemmän jännitti, osaanko tehdä oikeanlaisia voileipiä, Riitta nauraa muistoilleen.

Lähetin tehtävät vaihtuivat puhelinkeskuksen hoitajan työksi. Mukaan tuli puhelunvälittämisen lisäksi rautakaupan laskutus ja inventaariotarkistuksia.

– Jäsenasiat tulivat jo silloin tutuksi. Hoidin myös Arinan shekkitilejä: isolle lakanalle kirjattiin 12 pankin kuitteja käsin. Joskus pennejä haettiin kovastikin. Kokemuksen kertyessä siirryin sitten säästökassanhoitajaksi vuonna 1988.

Fuusiot työllistivät säästökassanhoitajaa

Ensimmäinen osuuskauppafuusio Arinassa koettiin vuonna 1964, kun Kellon osuuskauppa sulautui Arinaan. Sen jälkeen syrjäkylien ja kaupunginosien myymäläverkkoa vähennettiin hetken aikaa, kunnes alkoi Arinan kasvun aika. Riitan uran aikana osuuskaupan fuusioita on toteutunut lähes 30.

Fuusiot ovat olleet aina iso työurakka muun muassa uusien omistajien liittymisen myötä. Kun Riitta aloitti, Arinalla oli jäseniä 5 500. Nyt osuuskauppa on kasvanut yli 160 000 omistajan omaksi kaupaksi, johon kuuluu noin 70 prosenttia Pohjois-Suomen kotitalouksista.

– Kun töitä käsipelillä aluksi tehtiin, niin olihan se kasvun aika hurjaa. 1970-luvun lopulla, kun konttoritöitä tehtiin uudessa Raksilan Prismassa, saatiin ensimmäinen sähköinen kirjanpitojärjestelmä ”Hiilipsi” (Philips). Kirjaamista oli paljon –  aivan liian paljon sille teknologialle. Usein kone jumitti ja päivän työ saattoi kadota.

Teknologian kehittymisen ja jatkuvan kouluttautumisen myötä tietokoneet ja ohjelmistot tekivät työstä helpompaa ja hallittavampaa.

Riitan mukaan Arinan kasvu oli luontevaa, kun myymälöitä uusittiin paremmin palveleviksi ja pieniä, omistajien tärkeäksi kokemia jäsenetuja otettiin käyttöön.

– Johdon strategiset päätökset veivät osuuskauppaa eteenpäin, mutta vaikuttivat siihen myös henkilöstön taito ja sitoutuminen työhön.

Arinan laajentumisen myötä kävi mahdottomaksi hoitaa osuuskaupan päätöksentekoa kerran vuodessa pidettävän osuuskuntakokouksen aikana. Toimitusjohtaja Jussi Malmin aikana (1975-85) siirryttiin edustajistokäytäntöön.

– Melkoista hommaahan se vaalipostin lähettäminen ja tulosten laskenta silloin oli. Talkoilla ne henkilökunnan kesken tehtiin.

Hääpareille kotitaloustarvikkeita

Jo ennen vihreän kortin aikaa Arina on antanut omistajilleen ”bonusetuja”.

– Kovin suosittu ja haluttu jäsenetu 1970-luvulla oli sekin, kun vihkipareille annettiin yhteiseen kotiin iso laatikko pieniä kodintarvikkeita: kattilaa ja kapustaa siinä muistaakseni oli. Häälahja oli valtakunnallinen etu, jossa Arinakin oli mukana.

Arinan keinonahkainen laukkukin oli kovasti suosittu kotitalouksissa. Ennen korttiaikaa osuuskaupan omistajat tallensivat ostostensa ostokuitit, laskivat ne ja palauttivat myymäläänsä.

– Niitähän me sitten laskettiin pistotarkastuksin ja kirjoitettiin ostokortteja palautettujen kuittien vastineeksi. Myöhemmin kuittisummat alettiin maksaa säästökassatileille. Olihan sekin aikaa, Riitta naurahtaa.

Ensimmäinen bonuskortti otettiin käyttöön 1970-luvulla. Riitta on tarkan markan talousihmisenä nähnyt läheltä, että keskittäminen kannattaa.

– Vihreää korttia kannattaa ehdottomasti käyttää. Suomalaiset ovat yleensäkin uskollisia tärkeäksi kokemilleen asioille, ja se on kyllä hyödyllistä bonuskorttienkin kanssa. Hyödyt ovat pitkällä tähtäimellä hyvät.

Työyhteisössä hyvä ilmapiiri

Lähes 20 vuotta säästökassanhoitajana toimineesta Riitasta tuli palveluneuvoja vuonna 2007, kun S-Pankki aloitti toimintansa. Pala pitkää historiaa päättyi, sillä osuuskaupalla oli ollut säästökassaoikeudet vuodesta 1919 lähtien.

Viimeiset kymmenen vuotta Riitta työskenteli Arinan konttorilla Oulun Limingantullissa. Hänen työhönsä kuului olla myymälöiden omistaja- ja pankkitukihenkilö, antaa omistajille puhelinneuvonta ja käsitellä useiden toimipisteiden lomakekertymää.

– Kaikkea mahdollista, mitä omistaja- ja pankkitoiminta eteen tuo. Opin jo lähettinä, että pennin tarkkuudella pitää elämää elää. Siitä on omassakin elämässä ollut aina apua.

Työnantajaa ja työyhteisöään Riitta kiittää sydämensä pohjasta. Hänen mukaansa Arina on ollut reilu työnantaja. Myös hyvät ja opastavat työkaverit ovat yksi arvokkaimmista asioista työelämän varrella.

– Työnantaja koulutti paljon. Olen suorittanut työn ohessa taloushallinnon ammattitutkinnon ja kun pankkityöt tulivat mukaan, tein rahoitus- ja vakuutusalan ammattitutkinnon. Jollas-instituutin koulutuksissa pääkaupunkiseudulla käytiin paljon. Nyttemmin kouluttautumista on jatkettu verkkokoulutuksina.

Työyhteisön hyvän ilmapiirin ja arinalaisen yhteisöllisyyden taustalla on osittain se, että 1970-luvun puolivälistä 1980-luvun puoliväliin työyhteisön yhteiset virkistäytymistapahtumat olivat osa arkea.

Arinalla oli koko henkilöstön ja näiden perheiden virkistyspäiviä Hailuodossa. Syötteellä käytiin kahden bussin voimalla, ja mukaan kerättiin koko toimialueen henkilöstöä perheineen.

– Monet yhteiset retket työkavereiden kanssa ovat jääneet mieleen. Olemme saaneet keskenämme tai perheidemme kanssa hullutella ja hassutella vapaa-ajalla. Se näkyy myös työpaikalla.

Keskustelevuus ovat Riitan mielestä olleet myös aina Arinan henkilöstön ja johdon vahvuus. Kokeneemmat ovat opastaneet kokemattomampaa, ja vastoinkäymisistä on opittu ja jatkettu eteenpäin.

– Työntekijöiden välinen vuorovaikutus on oikeasti arvokasta. Sen opin haluaisin jakaa, että jokaisen uuden työntekijän on syytä nöyrästi ottaa vastaa opastusta ja muistaa, että virheistä oppii: huomenna on aina uusi päivä.

Riitta on nähnyt Arinan kehityksen ja muutoksen neljän toimitusjohtajan – Eino Pohjanpalo, Jussi Malmi, Kari Salminen, Veli-Matti Puutio – aikana. Jokainen johtaja on tuonut mukanaan ajan tarpeiden mukaiset vaatimukset ja muutostarpeet, mutta myös oman persoonallisen tyylinsä osuuskaupan kehittymiseen.