25. helmikuuta 1917 tehtiin Oulun VPK:n talolla päätös, joka tuli muuttamaan pohjoissuomalaisten kuluttajien arkea pysyvästi. Silloin perustettiin Osuuskauppa Arina, josta on kasvanut pohjoisen Suomen merkittävin palvelualojen yritys.
Aluksi tämän osuustoiminnallisen yrityksen omistajina oli vain muutama kymmenen kotitaloutta. Tänä päivänä omistajia on jo yli 160 000.
Juhlavuottaan Arina on viettänyt itselleen tyypillisellä tavalla – hyvin ihmisläheisesti ja omistajaehtoisesti. Ja tietysti juhlinta on ulottunut koko suurelle toimialueelle.
Arina on tuonut kauppoihin 100v -nimikkotuotteita, jotka ovat kaikki lähiruokaa. Niitä on voinut kantaa kotiin mm. juhlavuoden kestokasseissa. Ravintoloissa on voinut maistella Tornion panimon valmistamaa juhlaolutta.
Arinan Omistajan hyötyilta -kiertue vieraili yli 30 toimipaikassa keräten ja sen jälkeen toteuttaen lukuisia omistajien hyötytoiveita. Valkeassa on järjestetty juhlatanssit ja omalle henkilökunnalle sekä sidosryhmille omat hienot juhlatapahtumansa.
Oulun ja Lapin yliopistojen toimintaa on tuettu lahjoituksin ja peräti seitsemän uutta Ässä-monitoimikenttää on vihitty käyttöön koululaisten iloksi.
Totta kai Arina on juhlavuotensa kunniaksi, aivan toiminta-ajatuksensa mukaisesti, tarjonnut vielä tavallistakin enemmän hyötyjä omistajilleen Arinan tuotteiden ja palveluiden käytöstä. Juhlavuosi on luonnollisesti ollut näkyvästi esillä myymälöissä sekä niin sosiaalisessa kuin perinteisessä mediassa.
Toukokuussa ilmestyi Arinan 100 vuoden taipaleesta kertova Arinan Tarina -juhlakirja, josta makupaloja on julkaistu vuoden mittaan Arina.fi/100 -sivustolla yhteensä peräti 100 kappaletta – sillä Arinastahan tarinoita riittää. Juhlakirja on myynnissä Prismoissa ja Sokoksessa ja sitä voi tilata myös Prisman verkkokaupasta.
Kirjan pohjalta valmistui koskettava juhlavideo, joka on kaikkien katsottavissa Youtubessa https://www.youtube.com/watch?v=hNKSmyCpYF8.
Arina ei aio jäädä laakereilleen lepäämään, vaikka menestys onkin viimeisinä vuosikymmeninä ollut huimaa. Osuuskauppaa kipparoiva toimitusjohtaja Veli-Matti Puutio on juhlakirjan lopussa todennut, että uusia innovaatioita ja ideoita tarvitaan jatkuvasti ja niitä on jokaisella lupa esittää.
”Edelleen on uskallettava toimia rohkeasti. Me Arinassa uskomme Pohjois-Suomeen. Olen usein miettinyt, miltä täällä näyttäisi, jos isoa ja vahvaa osuuskauppaa ei olisi koskaan ollutkaan. Kauppakeskus Valkea oli meille todella suuri investointi, mutta sittenkin se on vain jäävuoren huippu siinä, mitä kaikkea osuuskauppa on viimeisten parinkymmenen vuoden aikana tehnyt.”
Juhlakirja myynnissä nyt Arinan Prismoissa ja Sokos Pukumiehessä sekä prisma.fi.
Kun markkinointijohtaja Pasi Ruuskanen tuli töihin Arinaan vuonna 2004, hän löysi itsensä suuren hämmästyksen ja hämmennyksen, ihmettelyn ja ihastumisen ääreltä: ”Tämä osuustoimintahan on kova juttu, olen tullut töihin ihan erilaiseen yritykseen. Miksei tästä erilaisuudesta kerrota? Miksi toimitaan samoin kuin muut?”
Ruuskanen alkoi pohdiskella osuustoiminnan olemusta samaan aikaan, kun SOK:n pääjohtaja Kari Neilimo julkaisi kirjansa Oma kauppa. Tähän pohdiskeluun liittyivät mukaan toimitusjohtaja Veli-Matti Puutio ja myöhemmin koko johtoryhmä.
”Halusimme kertoa yritysmuodon vahvuuksista ja sen tarjoamista hyödyistä omistajille arjen kielellä ja käytännönläheisesti. Ymmärsimme, että pelkkä Bonus ei riitä markkinointiviestinnän kärjeksi, onhan omistajuus Bonusta paljon suurempi hyötykokonaisuus”, Pasi Ruuskanen toteaa.
”Oma sen olla pitää.” ”Meidän. Meitä varten.” ”Mehän tämä omistetaan.” Tällaisiksi kansanomaisiksi sloganeiksi pohdinnat sitten kiteytyivät.
”Halusimme esittää aikaisempaa rohkeampia markkinointiväittämiä, olla mielenkiintoinen haastaja ja edelläkävijä. S-ryhmässä tehtiin tuohon aikaan markkinointia pitkälti tuotelähtöisesti ja hintapainotteisesti. Yrityskuvaa rakentavaa viestintää pidettiin tehottomana hienosteluna.”
Suuri oivallus Arinassa liittyi yrityskulttuurin merkityksen ymmärtämiseen. Osuustoiminnan ilosanomaa kertomaan on valjastettu koko henkilökunta – yli 2000 työntekijää.
”Viestinnällisesti he muodostavat valtavan voimavaran. Heillä kaikilla on oma verkostonsa. Heidän sanomaansa pidetään luotettavimpana informaationa, koska kyseessä on silminnäkijän antamana todistajalausunto.”
Pasi Ruuskanen kertoo, että tänä päivänä Arinan markkinointi on ennen kaikkea osuustoiminnallisen yrityskuvan kirkastamista ja paikallisuuden korostamista. Siinä hyödynnetään mahdollisimman paljon omia medioita ja yhä enemmän myös niin sanottua ansaittua mediaa.
”Emme ole koskaan tapelleet mediaherruudesta. Ostettuja palstamillimetrejä on vähennetty systemaattisesti. Sen sijaan haluamme olla mukana sosiaalisessa mediassa ja edelläkävijä digitaalisuuden hyödyntämisessä myös viestinnässämme”, Ruuskanen linjaa.
”Osuustoiminnalliseen yritysmuotoon liittyy saumattomasti pyrkimys vuorovaikutukseen omistajien kanssa. Heille pitää tarjota mahdollisuus nopeaan palautteeseen ja avoimeen keskusteluun. Mietimme jatkuvasti, mikä on paras tapa luoda aitoa vuorovaikutusta.”
Lue Arinan Tarinasta lisää Arinan omaperäisestä ja rohkeasta, suoraan yritysmuotoon ja yrityskulttuuriin nojaavasta markkinointiviestinnästä. Juhlakirja myynnissä nyt Arinan Prismoissa ja Sokos Pukumiehessä sekä prisma.fi.
Yksi Oulun tutuimmista maamerkeistä on torin kupeessa sijaitseva Radisson Blu Hotel Oulu. Yhdessä kaupunginteatterin ja kirjaston kanssa se muodostaa näyttävän arkkitehtonisen kokonaisuuden aivan meren rannassa. Kokonaisuutta täydentää perinteikäs Oulun kauppatori upeine kauppahalleineen ja aittarakennuksineen.
Päätös alun perin Vaakunana tunnetun hotellin rakentamisesta tehtiin vuonna 1972 ja se avattiin tammikuussa 1974. Hotellin omistivat yhdessä Osuuskauppa Arina ja SOK.
Vaakuna nosti oululaisten käsityksen hienosta hotellista uudelle tasolle. Se oli ajan mittapuun mukaan ylellinen hotelli, jossa saattoi aistia aimo annoksen kansainvälistä glamouria.
Vaakuna nousi pian Pohjois-Suomen suosituimmaksi hotelliksi, jonka ravintoloihin kaupungin silmäätekevät ja myös lähiseutujen leijonat ja rotarit kokoontuivat juhlimaan ja nauttimaan ylenpalttisia illallisia.
Yökerho discopalloineen edusti suuren maailman meininkiä, joka näin rantautui Pohjolan perukoille. Myös Arinan edustustilaisuuksia järjestettiin yhä enemmän Vaakunassa tuossa vaiheessa jo hieman nuhjaantuneen Hotelli Arinan sijaan. Mittava remontti Hotelli Arinassa toteutettiin sitten vuonna 1979.
Arinan talouden ollessa heikoissa kantimissa 80-luvun alussa se päätti luopua osuudestaan Vaakunassa, joka siirtyi SOK:n, sen hotelli- ja ravintolayhtiö Sokotel Oy:n omistukseen.
Vuonna 1997 S-ryhmä solmi pitkälle menevän yhteistyösopimuksen kansainvälisen Radisson SAS, nyttemmin Radisson Blu -ketjun kanssa. Sen tuloksena osa S-ryhmän hotelleista siirrettiin Radisson-lipun alle. Yksi näistä oli Oulun Vaakuna, josta tuli Radisson-hotelli vuonna 1999.
Lue Arinan Tarinasta lisää siitä, kuinka kaksi suurhotellia tulivat Oulussa todelliseen tarpeeseen, kun Oulusta alkoi kehittyä yksi maamme merkittävimmistä kasvukeskuksista. Juhlakirja myynnissä nyt Arinan Prismoissa ja Sokos Pukumiehessä sekä prisma.fi.
Niin sanonut puolueettomat eli SOK:laiset osuuskaupat syntyivät 1900-luvun alkuvuosikymmeninä kahdella tavalla. Kaupungeissa niitä perusti porvaristo usein vastapainoksi työväenliikkeen eli OTK:laisille osuuskaupoille.
Maaseudulla osuuskauppoja puolestaan perustivat maanviljelijät. Osuuskauppojen kautta he saivat jakelukanavan maataloustuotteilleen: lihaa, perunoita, vihanneksia, kananmunia ja muita hyödykkeitä ostettiin suoraan tiloilta kauppojen valikoimiin.
Arina oli alkujaan sangen urbaani osuuskauppa, sillä se toimi pitkään lähinnä Oulun kaupungissa.
1950-luvulla alkoi kuitenkin laajentuminen Oulua ympäröivälle maaseudulle.
Ensimmäiseksi Arina osti Limingan Osuuskaupalta neljä myymälää ja hivenen myöhemmin Kempeleen Ketolanperältä kiinteistön myymäläänsä varten. Seuraavaksi liitettiin Haukiputaan Osuuskaupan Kiimingin kunnan alueella toimineet kaksi myymälää Arinaan ja avattiin Oulujoen Myllyojalla uusi kolmiosastoinen myymälä.
Maaseutuverkosto käsitti tässä vaiheessa 12 toimipaikkaa, joista Oulujoella viisi, Kempeleessä kolme, Oulunsalossa kaksi ja Kiimingissä kaksi.
Myös Arinassa hyöty maanviljelijöiden ja osuuskaupan välillä oli kahdensuuntaista. Viljelijät olivat osuuskaupalle hyviä asiakkaita ja ostouskollisia jäseniä. Osuuskaupan kautta viljelijät puolestaan saivat tuotteensa laajoille markkinoille.
Pääasiassa viljelijäväestölle suunnatusta rauta- ja maatalouskaupasta tuli Arinalle vähitellen merkittävä toimiala. Heille myytiin väkilannoitteita, siemenviljaa, maanviljelyskalkkia, rehuja, nurmikasvien siemeniä sekä traktoreita ja muita maanviljelyksessä tarvittavia koneita. Näin Arina halusi palvella maanviljelijäjäseniään myös elinkeinonharjoittajina eli maataloustuottajina.
Jäsenkunnasta maanviljelijöitä oli tässä vaiheessa tuhat eli noin viidennes. Huolimatta siitä, että maanviljelijöiden osuus jäsenistössä kasvoi, se oli selvästi pienempi kuin useimmissa muissa osuuskaupoissa. Vielä 50-luvun alussa SOK:laisten osuuskauppojen jäsenistöstä nimittäin lähes puolet oli viljelijäväestöä.
Lue Arinan Tarinasta, kuinka tuleva suurosuuskauppa otti ensimmäisiä laajentumisaskeliaan 50-luvun noususuhdanteen innoittamana. Juhlakirja myynnissä nyt Arinan Prismoissa ja Sokos Pukumiehessä sekä prisma.fi.
Harva alueosuuskaupan toimitusjohtaja on valtakunnan tason julkkis. Harva pääsee Seura-lehden kanteen, useaan otteeseen television uutisiin ja ajankohtaislähetyksiin sekä Helsingin Sanomiin. Sellainen Arinan toimitusjohtajana vuosina 1985–2001 toiminut Kari Salminen osittain tahtomattaan oli, ja hänestä tuli myös julkisuuskuvansa vanki.
Kun Salminen ilmestyi poseeraamaan rellevästi lierihatussaan suuryksiköiden rakennustyömaille, moni toimittaja poisti varmistimen.
Media näki Salmisen useimmiten negatiivisessa valossa. Se ylläpiti mielikuvaa Arina-mafiaa johtavasta kummisedästä, joka oli vallanhimoinen ja häikäilemätön.
Mutta kuinka Kari Salmisen muistavat he, jotka asiasta parhaiten tietävät, hänen työkaverinsa? Kova. Suoraviivainen. Pelottava. Etäinen. Itsevaltias. Mutta myös taitava talousmies. Päättäväinen. Rohkea. Reilu. Luotettava. Kun Kari Salmisen työtoverit puhuvat entisestä pomostaan, voisi jopa luulla, että kyseessä on kaksi eri henkilöä.
Epäilemättä Salminen on temperamenttinen luonne, jonka tuuli saattoi kääntyä nopeastikin. Hän myöntää, ettei ole koskaan ollut varsinainen tiimipelaaja, mutta toisaalta hän lähtöhaastattelussaan toivoi, että hänen seuraajallaan olisi näitä ominaisuuksia. Itse hän mieluiten johti suoraan edestä, ilman ”turhia” palavereja ja neuvonpitoja. Mutta osasi hän myös delegoida ja luottaa, kertovat lähimmät alaiset.
”Varmaan monet ovat minua änkyräksi luonnehtineet, enkä siitä pahastu. Silloin kun paineet olivat kovimmat, vaikeinta oli lähimmillä työtovereillani, hallintojohtajalla, kaupallisella johtajalla ja sihteerillä, mutta kaikkia heitä arvostin kovasti”, Salminen sanoo nyt.
Kari Salmista voi luonnehtia myös oman johtajasukupolvensa tyypilliseksi edustajaksi. S-ryhmässä tämä raivaajasukupolvi pisti osuuskauppojen surkealla tolalla olleet asiat järjestykseen. Tämä edellytti usein sangen suoraviivaista toimintaa ja joskus koviakin otteita. Kun ajat sitten paranivat, tyylin vaihtaminen tuotti monille vaikeuksia.
Diskuteeraavat ja asioita analysoivat poliitikot ja virkamiehet eivät kerta kaikkiaan pysyneet vauhdikkaan kauppaneuvoksen kyydissä. Mutkat suoriksi -tyyli aiheutti väkisinkin yhteentörmäyksiä, vaikka tarkoitus usein oli molemmin puolin hyvä. Salminen tähdentää, ettei hän omia etujaan tai asioitaan ajanut, vaan aina Arinan omistajien.
Yksi Salmisen uran kohokohtia, mutta samalla myös vaikeimpia haasteita, oli Limingantullin Prisman rakentaminen. Se oli hänelle elämän ja kuoleman kysymys.
Hankkeen kaikissa kiemuroissa Salminen piti yllä kovaa pokkaa, mistä syystä häntä pidettiin ylimielisenä. Samalla hän koki useaan otteeseen myös suuria epävarmuuden hetkiä.
”Itsevarmuus oli bluffia, enhän voinut mitenkään tietää, kuinka hommassa lopulta kävisi,” Salminen myöhemmin avautui.
Lue Arinan Tarinasta lisää mielenkiintoisista johtajapersoonallisuuksista, jotka ovat luotsanneet osuuskauppaa vaikeuksien kautta voittoon. Juhlakirja myynnissä nyt Arinan Prismoissa ja Sokos Pukumiehessä sekä prisma.fi.
Arinan ensimmäisinä vuosikymmeninä sen jäsenistö poikkesi kahdella merkittävällä tavalla useimmista muista osuuskaupoista. Koska Arina syntyi ja toimi 50 vuotta pääasiassa Oulun kaupungissa ja aivan sen lähialueilla, maaseutuväestön osuus sen jäsenkunnasta oli poikkeuksellisen pieni.
Vielä 50-luvun alussa Arinan myymäläverkosto maaseudulla käsitti vain 12 myymälää. Tämän jälkeen se kuitenkin aloitti toimintansa laajentamisen Oulua ympäröivälle maaseudulle.
Toinen erityispiirre Arinassa oli, että sen jäsenistöstä naiset muodostivat selvän enemmistön. Tämä oli vielä 50-luvulla hyvin harvinaista osuuskauppakentässä.
Sotien jälkeen naistoimikunnista kehittyi monille osuuskaupoille eteenpäin vievä voima, joka sai paljon hyvää aikaan erityisesti kuluttajanvalistusasioissa. Arinaan naistoimikunta perustettiin vuonna 1944.
Kuluttajavalistusta ja kuluttajaneuvontaa, yhtä osuustoiminta-aatteen perustehtävistä, naistoimikunta toteutti järjestämällä kodiniltoja, konsulenttitapahtumia, maistiaisia, opastusta kodinkoneiden käytössä ja organisoimalla jopa lastenjuhlia. Niiden suosiosta kertoo se, että vuonna 1957 vietetyssä lasten joulujuhlassa Oulun NMKY:n juhlasalissa oli mukana 1 860 innostunutta vekaraa.
Naistoimikunnan pitkäaikainen puheenjohtaja Katri Heikkilä on kertonut, että ”Arinan asioissa naiset ovat omista kiireistään huolimatta aina lähteneet herkästi liikkeelle ja saaneet vaivannäöstään parhaan tyydytyksen silloin, kun tilaisuudet ovat onnistuneet hyvin. SOK:n kotitalousosaston johtajalle Hilja Lahdelle ja hänen konsulenteilleen on osoitettava julkinen tunnustus siitä, että naistoiminta järjestössämme on osattu ohjata perheenemäntien kannalta hedelmällisiin ja osuuskaupalle hyödyllisiin uomiin.”
Lue Arinan Tarinasta lisää siitä, kuinka jäsenkunta eli omistajien määrä on jatkuvasti kasvanut ja kirjo monipuolistunut. Tiesitkö, että meitä omistajia on jo yli 163 000! Juhlakirja myynnissä nyt Arinan Prismoissa ja Sokos Pukumiehessä sekä prisma.fi.
S-ryhmän päätoimialaksi määriteltiin 1980-luvulla päivittäistavarakauppa. Sitä päätettiin harjoittaa yhtenäisiä liikeideoita ja konsepteja noudattavien marketketjujen avulla. Niistä ensimmäisenä syntyi vahvasti ruokakauppaan keskittyneiden, kunta- ja kaupunginosakeskuksiin rakennettujen S-markettien verkosto.
Ensimmäinen S-market avattiin vuonna 1984 Helsingin Lauttasaaressa. Viidessä vuodessa niiden lukumäärä oli kasvanut jo yli 250:n. Tänä päivänä S-market on maamme suurin ruokakaupan ketju, johon kuuluu lähes 450 myymälää.
Arinan ensimmäinen S-market avattiin jo samana vuonna 1984 Tyrnävällä laajennetun Sokos-hallin tiloihin nimellä S-market Ykkönen.
Ensimmäisen Prisma-automarketin avasi Osuuskauppa Keskimaa Jyväskylässä vuonna 1972. Se oli kuitenkin suuri yksinäinen. Varsinaisesti Prisma-ketjun muodostaminen käynnistyi vasta 80-luvun puolivälin jälkeen.
Ketjun ennätysmäisen kasvun taustalla oli kuluttajien ostokäyttäytymisen radikaali muuttuminen. Yhdellä, autolla tehdyllä ostoskerralla hankittiin aikaisempaa enemmän erilaisia hyödykkeitä. Automarketit kehittivätkin nopeasti päivittäistavarakauppansa ohella käyttötavaratarjontaansa, jolloin niitä alettiin kutsua hypermarketeiksi.
Useimmat S-ryhmän alkuaikojen hypermarketeista olivat nimeltään Sokos-marketteja. Sellaisia olivat myös Arinan ensimmäiset hyperit Raksilassa ja Raahessa. Niiden nimet muutettiin myöhemmin Prismoiksi. Ensimmäinen varsinaisesti Prismaksi syntynyt Arinan hypermarketyksikkö oli Rovaniemen Prisma, joka avasi ovensa keväällä 1994.
Samaan aikaan kun Prismojen ja S-markettien määrä nopeasti lisääntyi, supistettiin S-ryhmässä perinteistä pienmyymäläverkostoa, joka koostui kannattamattomista sekatavarakaupoista. Uusille perustettaville lähimyymälöille luotiin 90-luvun alussa oma, tehokas, ruokakauppaan keskittyvä ketjutoimintamalli. Näin syntyi Sale-ketju. Pääkaupunkiseudulla lähimyymälätoimintaa hoitamaan ostettiin Alepa-ketju.
Arinassa ensimmäiset Sale-yksiköt avattiin 1990-luvun alussa. 2000-luvulle tultaessa niitä oli kuitenkin toiminnassa vasta muutama: Siikajoella, Tervolan Louen kylässä, Piippolassa ja Oulun Höyhtyällä. Niistä sai alkunsa Arinan nykyinen lähimyymäläverkosto.
Lue Arinan Tarinasta lisää Prismoista, S-marketeista ja Sale-myymälöistä sekä siitä, kuinka Arina vaatimattomasta alusta nousi Pohjois-Suomen ruokakaupan markkinajohtajaksi. Juhlakirja myynnissä nyt Arinan Prismoissa ja Sokos Pukumiehessä sekä prisma.fi.
Arinan vuonna 1939 valmistuneen päätoimitalon ”jatkeeksi”, sen viereiselle tontille nousi vuonna 1960 Sokos-tavaratalo. Tavaratalo valtasi entisen Lasi-Arinan tilat. Päätoimitaloon jäi tuossa vaiheessa vielä uudistettu rauta–maatalousmyymälä. 1970-luvun alussa sen tiloihin perustettiin unohtumaton pihviravintola Steak House.
Ravintolan liiketoimintakonsepti oli ensimmäisiä laatuaan koko Suomessa. Ruokalistaa kutsuttiin veikkauskupongiksi, koska asiakkaat pystyivät siihen ruksaamalla kertomaan, millaisia toiveita heillä oli esimerkiksi pihvin kypsyyden, kastikkeiden ja lisukkeiden suhteen.
Steak Housen mehevät pihvit, mausteinen yrttivoi, pekonilla täytetyt pavut ja konjakissa flambeeratut sienet saavat vieläkin veden herahtamaan sen kielelle, joka tuossa herkkutaivaassa sai lihan iloja maistaa.
”Ei ollut mitenkään harvinaista, että paistoin päivän aikana yli 150 pihviä”, keittiöapulaisena työskennellyt Antti Grekelä muistelee.
Steak Housen rinnalla aloitti toimintansa myös hyvin suosituksi tullut ravintola Iloinen tori, joka edusti uudenlaista, suoraan kadulle avautuvaa designia. Myöhemmin nämä ravintolat yhdistettiin ja kokonaisuuden nimeksi tuli Madison. Se toimi vuoteen 2002 saakka, jolloin alkoi uuden Sokos Hotel Arinan ja sen ravintoloiden rakentaminen. Niin tulivat Amarillo, Fransmanni ja Coffee House tutuiksi pohjoissuomalaisille.
Lue Arinan Tarinasta lisää Arinan monipuolisen ravintolatoiminnan mielenkiintoisista vaiheista. Juhlakirja myynnissä nyt Arinan Prismoissa ja Sokos Pukumiehessä sekä prisma.fi.
Osuuskauppafuusiot Pohjois-Pohjanmaalla, kuten muuallakin Suomessa, herättivät aikanaan suuria tunteita. Usein pienten osuuskauppojen toimiva johto ja hallintoneuvostojen puheenjohtajat ajoivat fuusioita, he näet parhaiten tiesivät, miten huonoon taloudelliseen jamaan pienet maaseutuosuuskaupat jo 1960-luvulta alkaen ja etenkin 1980-luvulle tultaessa olivat ajautuneet.
Vastapainona taloudellisille realiteeteille keskustelu fuusioista nosti kotiseutuhengen uusiin ulottuvuuksiin. Monilla pienillä osuuskaupoilla oli takanaan pitkä ja kunniakas historia. Useat niistä oli perustettu jo ennen Arinaa.
Yksi näistä oli Tyrnävän Osuuskauppa, joka oli perustettu vuonna 1911. Tuomo Seppänen muistelee komennustaan toimitusjohtajana vuosina 1980–82.
Tyrnävä oli erittäin suurissa taloudellisissa vaikeuksissa ja SOK oli kehottanut sitä sulautumaan Arinaan. Tätä kehotusta osuuskuntakokous päätti olla noudattamatta ja äänesti fuusion nurin. Tämän jälkeen fuusiota kannattanut toimitusjohtaja erotettiin, minkä seurauksena hallitus erosi.
Tällaiset olivat lähtökohdat, kun nuori Seppänen aloitti toimitusjohtajana.
Tyrnävän Osuuskaupalla oli ainoastaan yksi myymälä, Sokos-halli, ja Shell-huoltoasema. Sen sijaan vilja- ja maatalouskaupan merkitys oli suuri. Alueella oli paljon isoja tiloja, joita hoitivat arvonsa tuntevat isännät.
”Isäntiä oli kolmenlaisia: Niitä, joilla meni hyvin ja jotka tiesivät sen. He olivat tietysti osuuskaupalle kelpo asiakkaita. Sitten oli isäntiä, joilla meni huonosti ja jotka itsekin sen tiesivät. Hekään eivät olleet huonoja asiakkaita. Hankalimpia olivat ne isännät, joilla meni huonosti, mutta jotka luulivat, että heillä menee hyvin. Kaupan päällisiksi heillä oli se asenne, että ei osuuskaupalta otettu velka mitään oikeaa velkaa ole”, Seppänen kertoo.
”Isännillä oli tapana kokoontua joka ikinen aamu Shellin baariin. He pelasivat tikkuaskilla siitä, kuka maksaa porukan kahvit. Kahvien jälkeen he lähtivät kauppaan ostoksille. Emäntiä näkyi Sokos-hallissa harvemmin. Tehtyään ostokset isännät köröttelivät traktoreillaan kohti kotiaan ja ajattelivat varmaan, että kyllä tämä osuuskauppa ihan hyvin toimii omillaan. Näinhän eivät asiat kuitenkaan olleet.”
Taloudellisen tilanteen yhä huonontuessa Tyrnävän Osuuskaupan jäsenistö ymmärsi, että oli aika kääntää historian lehteä. Osuuskauppa sulautui Arinaan vuonna 1984.
Lue Arinan Tarinasta lisää pohjoispohjalaisten maaseutuosuuskauppojen tiestä osaksi Arinaa. Juhlakirja myynnissä nyt Arinan Prismoissa ja Sokos Pukumiehessä sekä prisma.fi.
Pohjoisen Suomen suurien markettien rakentamiselle oli tyypillistä, että ne usein syntyivät vasta pitkien ja monimutkaisten valitus- ja lupamenettelyprosessien jälkeen. Ihan aina ei elinkeinoelämän kehittäminen myöskään matkailualalla ole ollut helppoa.
Vuonna 1992 avattu Sokos Hotel Vaakuna Rovaniemellä oli syntymästään saakka menestys. Suosiota riitti jopa siinä määrin, että tilat kävivät pian ahtaiksi. Niinpä vuonna 1997 laadittiin suunnitelma 16-kerroksisen torniosan rakentamisesta sen yhteyteen. Suunnitelmaa perusteltiin alueen kasvavalla matkailulla.
Rovaniemen kaupunginvaltuusto hyväksyi rakentamisen mahdollistavan kaavamuutoksen äänin
43–8, mutta ympäristöministeriö torppasi päätöksen ja kielsi rakentamisen. Ministeriön mielestä korkea tornitalo ei olisi soveltunut Rovaniemen 4–5-kerroksisista rakennuksista muodostuvaan kaupunkikuvaan, ja se olisi ollut kauniiden näköalojen ja kauneusarvojen säilyttämisen vastainen.
Hotellin silloinen johtaja Jari Simola piti tornihankkeen kaatumista todella valitettavana, sillä uusilla huoneilla olisi ollut kysyntää maailmalla pitkiksi ajoiksi ennakkoon. Tänä päivänä on helppo nähdä, kuinka oikeassa S-ryhmän hotellikaupan johto oli. Jatkuvasti kasvavan Lapin matkailun tulpaksi on muodostunut riittävän korkeatasoisten majoitustilojen puute.
Ajatus tornihotellista herätettiin henkiin 2000-luvun alussa. Ympäristöministeriön päätöksestä valitettiin Korkeimpaan hallinto-oikeuteen, mutta kun valitus ei mennyt läpi, hanke pantiin teloille.
Arina osti Sokos Hotel Vaakunan SOK:lta vuonna 2006. Pian tämän jälkeen se selvitti uuden, jälleen tornimaisen hotellin rakentamismahdollisuutta. Paikkana olisi ollut Rovaniemen Valionranta. Kuten arvata saattaa, hanke herätti intohimoja puolesta ja ennen kaikkea vastaan. Arina vetäytyi suunnitelmasta, kun alustavat kustannuslaskelmat osoittautuivat liian kalliiksi.
Sen sijaan osuuskauppa päätti investoida vahvasti Vaakunaan, jossa tehtiin mittava, kaikki huoneet ja ravintolat käsittänyt remontti vuosina 2015–16. Hotellissa korostuvat nyt entistä selkeämmin lappilaiset elementit. Helminä kruunussa ovat luksushuoneet, joista kahdessa sisustuksen teemana on joulu ja kahdessa Napapiiri.
Lue Arinan Tarinasta lisää Arinan roolista Lapin matkailupalvelujen kehittämisessä. Juhlakirja myynnissä nyt Arinan Prismoissa ja Sokos Pukumiehessä sekä prisma.fi.