Rautakauppa on aina ollut S-ryhmälle vaikea laji. Kuitenkin siihen kohdistuu paljon omistajien toiveita ja odotuksia. Niinpä ryhmätasolla päätettiin yrittää tosissaan, kun ensimmäinen Kodin Terra, S-ryhmän puutarhan, sisustamisen ja rakentamisen erikoistavarataloksi profiloitu yksikkö avattiin Lahdessa vuonna 2005.
Tarkoituksena oli rakentaa ketjusta valtakunnallinen nopeassa tahdissa ja haastaa näin vakavasti suomalaisen rautakaupan kiistaton valtias Kesko.
Arina avasi Kodin Terra -myymälän Rovaniemellä vuonna 2010. Suunnitelmat oli olemassa myös Ouluun rakennettavaa yksikköä varten.
Samanaikaisesti S-ryhmässä kehitettiin rautakaupalle toinenkin, valikoimiltaan, palveluiltaan ja tiloiltaan Kodin Terraa suppeampi konsepti, rautakaupan lähimyymäläketjuksi suunniteltu S-Rauta. Tässä vaiheessa Arina luopui Rautsi-markkinointinimestä ja avasi Kemin Corona-kauppakeskukseen S-Rauta-myymälän. Sellaiset olivat suunnittelupöydällä myös Tornioon ja Raaheen, mutta niitä ei koskaan toteutettu.
Kemin S-Rauta ei ottanut riittävästi tuulta purjeisiinsa, ja niinpä se integroitiin osaksi Prismaa, sen rautaosastoksi vuonna 2016.
S-ryhmä ei saa täysiä tyylipisteitä rautakauppansa uudestakaan kehittämisyrityksestä. Kodin Terra -ketju on jäänyt tyngäksi, koska riittävän monet osuuskaupat eivät ole lähteneet siihen mukaan yhteisestä strategisesta päätöksestä huolimatta. Näin suuri hankintavolyymi ja muut ketjutoiminnan edut ovat jääneet vajavaisiksi.
Se, että ryhmästä rautakaupan osaamista löytyy, on kuitenkin todistettu. Useissa kaupungeissa, joissa Kodin Terra toimii, se on rautakaupan markkinajohtaja. Tällaisia ovat esimerkiksi Lahti, Pori ja Salo – ja myös Rovaniemi.
Toimialajohtaja Paavo Käsmä visioi rautakaupan tulevaisuutta:
”Verkkokaupassa on oltava vahvasti mukana, sillä verkolla on tärkeä rooli asiakkaan tekemässä esivalinnassa. Suurin osa ostopäätöksistä tehdään kuitenkin myymälöissä. Siksi myyjien ammattitaito ja osaaminen on jatkossakin ratkaisevan tärkeää.”
”Myynti valmiiksi asennettuna sekä Do it for me -ajattelu ovat koko suomalaisessa rakentamisen ja sisustamisen kaupassa vielä alkutekijöissään. Se, joka tämän hyvin osaa, on voittaja”, Paavo Käsmä uskoo.
Palveluiden toteuttamisessa hyvät yhteistyökumppanit ovat kullanarvoisia, heidän avullaan voidaan monipuolistaa valikoimia. Näin on Rovaniemelläkin tehty yhteistyössä useiden pohjoissuomalaisten yritysten kanssa.
Lue Arinan Tarinasta rautakaupan vaikeasta polusta Arinassa ja koko S-ryhmässä. Juhlakirja myynnissä nyt Arinan Prismoissa ja Sokos Pukumiehessä sekä prisma.fi.
Vuonna 1936 Arina teki tärkeän ja kauaskantoisen liikepaikkahankinnan, kun se osti omistukseensa Isokatu 18:sta laajan tontin rakennuksineen uutta keskustoimitaloa varten. Hallintoneuvostossa keskusteltiin, tulisiko taloon rakentaa kaksi vai viisi kerrosta. ”Säästäväisyyssiipi” kannatti matalampaa vaihtoehtoa, kun taas kunnianhimoisemmat jäsenet korkeampaa.
Viime mainittu vaihtoehto voitti, ja talon suunnittelijaksi valittiin arkkitehti Armas Lehtinen SOK:n rakennusosastolta. Rakennustyöt aloitettiin vuonna 1938 ja talo ehti valmistua keväällä 1939 nippa nappa ennen talvisodan puhkeamista.
Talon alakertaan tuli runsaasti myymälätiloja, joita rakennusta kiertävien suurten ikkunoiden ansiosta kutsuttiin nimellä Lasi-Arina, toiseen kerrokseen suurravintola täysine anniskeluoikeuksineen ja ylimpiin kerroksiin ajanmukainen hotelli sekä yhdeksän asuinhuoneistoa. Kellarikerroksessa oli lisäksi varastotiloja.
Sodan jälkeen, kun kaikesta oli pulaa, Lasi-Arinasta sentään löytyi monenlaista. Yhteishyvä-lehti kirjoitti joulukuun numerossaan vuonna 1945, kuinka pitkät asiakasjonot kiemurtelivat Lasi-Arinan edustalla. Toimittaja kyseli toimitusjohtaja R. Ouralta, mitä ihmiset oikein jonottivat.
Oura vastasi:
”Nykyisen rahan runsauden ja tarjottavan tavaran niukkuuden vuoksi on luonnollista, että kaikki, jotka jotakin tarvitsevat, ryntäävät jonoihin. Huvittavana esimerkkinä mainitsen, että joitakuita päiviä sitten meille saapui miesten housunkannattimia 300 paria ja ne myytiin loppuun muutamassa tunnissa.”
Lue Arinan Tarinasta lisää legendaarisesta Lasi-Arinasta, suurravintolasta ja Hotelli Arinasta. Juhlakirja myynnissä nyt Arinan Prismoissa ja Sokos Pukumiehessä sekä prisma.fi.
Arinan hallintoneuvoston puheenjohtajana Matti Pikkarainen on usein törmännyt Arinaa koskeviin virheellisiin käsityksiin ja väitteisiin – joskus jopa suoranaiseen vihaan. Rauhan ja sovun miehenä tuomiorovasti ei lakkaa tätä ihmettelemästä, vaikkakin ylivoimainen osa kaikesta palautteesta on hyvinkin positiivista.
Äänekkäänä kaikuvat kuitenkin tunnepohjaiset purkaukset esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. Arinaa on syytetty mm. yksityisyrittäjyyden tappamisesta, poliitikkojen lahjomisesta, kalliista hinnoista ja kauppapaikkojen ahnehtimisesta.
”Arina-keskusteluun liittyy useita fiktioita, jotka ovat ruvenneet elämään omaa elämäänsä. Olettamista on muodostunut faktoja, eivätkä jotkut ihmiset kerta kaikkiaan suostu ottamaan vastaan oikeaa tietoa ja punnitsemaan asioita rationaalisesti. Arina-viha on tosin oululainen ilmiö, muualla päin laajaa toimialuettamme en ole siihen törmännyt”, Pikkarainen sanoo.
Hänen mielestään olisi liian yksinkertaista olettaa vihan kumpuavan joistakin henkilöistä tai lähihistorian tapahtumista – tai edes vahvan kasvun synnyttämästä kateudesta. Syyt ovat syvemmällä ja ne liittyvät osittain Oulun poliittiseen ja kaupalliseen historiaan.
”Oulussa toimineen vahvan työväen osuusliikkeen kaupan, Oulun Osuuskaupan, sekä Työväen Säästöpankin huonosti päättyneet tarinat ovat joillekin pysyviä katkeruuden aiheita, vaikkei Arinalla niiden kanssa mitään tekemistä olekaan. Valtava määrä osuuskauppoja on lisäksi hävinnyt Oulua ympäröivältä maaseudulta, ja Lapissa saneeraus sekä satojen toimipaikkojen lopetukset on haluttu laittaa Arinan piikkiin, vaikka mikään ei voisi olla kauempana totuudesta.”
”Lapin saneerasi Pohjois-Suomen Osuuskauppa ja maaseutuosuuskaupat laitettiin Arinan yhteyteen SOK:n mahtikäskyllä valtakunnallisen suunnitelman mukaisesti. Arinan roolina on päinvastoin ollut huolehtia siitä, että osuustoiminta säilyy pohjoisessa Suomessa ja jälleenrakentaa palveluverkostot pystyyn entistä ehompina”, Pikkarainen muistuttaa.
Lue Arinan Tarinasta lisää Matti Pikkaraisen mietteitä Arinaan kohdistetuista väitteistä. Onko Arina todella liian suuri ja mahtava? Saako Arina parhaat kauppapaikat lahjomalla poliitikkoja? Lahtaako Arina tarkoituksella pieniä yrityksiä? Mihin hyvin menestyneen Arinan liiketoiminnastaan saavuttamat voitot on lopultakin käytetty? Millaiset ovat Arinan todelliset kasvot? Juhlakirja myynnissä nyt Arinan Prismoissa ja Sokos Pukumiehessä sekä prisma.fi.
Vielä 1970-luvulla maatalous- ja rautakauppa olivat merkittävä osa Arinan liiketoimintaa. Tämän bisnesalueen ajautuminen syviin vaikeuksiin oli tosin jo tuolloin nähtävissä.
Arinan rautakaupalla ei 80-luvulla hääppöisesti mennyt. Niinpä toimitusjohtajaksi juuri valittu Kari Salminen lopetti ensitöikseen kannattamattoman toimialan vuosikymmenen puolivälissä.
Vuonna 1997 Paavo Käsmä tuli Arinaan pystyttämään uutta rautakaupan konseptia, jollainen tuossa vaiheessa haluttiin rakentaa koko S-ryhmässä Prismojen yhteyteen. Käsmä oli aloittanut osuustoimintauransa Taivalkosken Osuuskaupassa jokamies-Jantusen toimenkuvalla. Rautakauppa kiinnosti kuitenkin miestä alusta alkaen.
Kauppakorkeakouluopinnot Vaasassa suoritettuaan Käsmä ymmärsi lähteä pääkilpailija Keskon leipiin. Siellä hän työskenteli vuoteen 1995 asti ja pätevöityi rautakaupan rautaiseksi osaajaksi.
S-ryhmän uusi Prismoihin suunniteltu rautakaupan konsepti ei vaativia asiakkaita palvelemaan tottuneen ammattilaisen, Paavo Käsmän, mielestä ollut riittävän kattava.
Niinpä valikoimia täydentämään ja paikallista hankintaa kehittämään sekä omaa hinnoittelua ja markkinointia hoitamaan perustettiin Rauta-Arina Oy sataprosenttisesti Arinan omistamaksi tytäryhtiöksi. Se lanseerasi Arinan Prismoihin rauta- ja sisustuskaupan konseptin, joka tunnettiin markkinointinimellä Rautsi.
Ensimmäinen Rautsi avattiin Rovaniemen Prismaan vuonna 1998 ja toinen vielä samana vuonna Keminmaan Prismaan. Seuraavana vuonna Rautsi rantautui Limingantullin Prismaan.
Rauta-Arina Oy:n toiminta päättyi ja Rautsi-nimestä luovuttiin vuonna 2004.
”Rautsin aikaan hankimme 85 prosenttia tuotteista suoraan itse. Alusta lähtien oli toki selvää, että pyrkisimme kasvattamaan S-ryhmän yhteisen hankinnan osuutta, sillä ketjutoimintaanhan me Arinassa uskomme. Niinpä Rautsitkin muutettiin S-Raudoiksi – osaksi valtakunnallista ketjua”, Paavo Käsmä muistelee.
Lue Arinan Tarinasta lisää Rautsista ja siitä, miten rautakauppa Arinassa ja koko S-ryhmässä on kehittynyt. Juhlakirja myynnissä nyt Arinan Prismoissa ja Sokos Pukumiehessä sekä prisma.fi.
Arinan toimitusjohtajana vuosina 1975–85 toiminut Jussi Malmi tunnettiin sosiaalisena lahjakkuutena – erinomaisena verkostoitujana ja seuramiehenä. Tunnettu hän oli myös kalastus- ja metsästysharrastuksistaan. Niidenkin puitteissa Arinan asioita edistettiin.
Arina omisti oman kalastusveneen, jolla Jussi Malmilla oli tapana purjehtia avomerelle pankinjohtajien kanssa kalaan. Eräänä lokakuisena päivänä merellä puhkesi yllättäen valtava myrsky. Malmilla oli enemmän kuin täysi työ veneen hallitsemisessa, eikä veteen laskettuja verkkoja muistettu nostaa.
Kun alus viimein pääsi rantaan kalmankalpeat pankinjohtajat kyydissään, saatettiin todeta, että verkkoihin oli tarttunut 213 siikaa.
Rannalla olleet ammattikalastajat puistelivat kateellisina päätään. He eivät olleet uskaltautuneet merelle kovassa myrskyssä. Pankinjohtajat sen sijaan saivat itsetuntonsa nopeasti takaisin ja muistivat pitkään rehvastella valtavalla kalansaaliilla.
Vuosikausia Malmi pyöritti myös Arinassa perustettua metsästysseuraa nimeltään Kuti & Huti. Seuralle oli hankittu jopa omat tunnusasut. Jäseninä oli paljon poliiseja, puolustusvoimien henkilökuntaa ja muuta arvovaltaista seuraa. Yksi heistä oli pistooliammunnan olympiavoittaja Pentti Linnosvuo. Eräällä metsästysreissulla Linnosvuo ampui yhdellä laukauksella kaksi sorsaa.
Jäsenet tekivät Linnosvuolle kerran jekkua järjestämällä pistooliammuntakilpailun. Vaikka Linnosvuon kaikki laukaukset osuivat kymppiin, näytettiin hänelle aina hutia. Olympiavoittaja totesi vain rauhallisesti, että olenkos minä nyt sitten juonut vahingossa kolme olutta. Oltiin näet tietävinään, että kaikkiin kilpailuihin Linnosvuo valmistautui juomalla kaksi keskiolutta.
Lue Arinan Tarinasta lisää Arinan sidosryhmätyöstä ja monenlaisista vaikuttamisen keinoista. Juhlakirja myynnissä nyt Arinan Prismoissa ja Sokos Pukumiehessä sekä prisma.fi.
Koko 2000-luvun Arina on toteuttanut vahvaa kasvustrategiaa, mikä on samalla tarkoittanut, että henkilöstön määrä on noussut huimasti. Ilahduttavaa on, että samaan aikaan henkilöstön työtyytyväisyys on parantunut merkittävästi.
Henkilöstöpäällikkö Minna Savikko, joka on henkilöstötyön pitkän linjan ammattilainen ja osaaja, toteaa, että vahvalla sisäisellä yrityskulttuurilla on ollut tähän vissi vaikutus. Hän iloitsee siitä, että Arina on jo usean vuoden ajan ollut joka vuosi toteutettavissa työtyytyväisyyskyselyissä aivan osuuskauppojen kärjessä.
Kärkisijoilla se on myös suomalaisten yritysten joukossa. Yli 200 yrityksen henkilöstötyytyväisyyttä vuosittain mittaava tutkimus- ja konsultointiyritys Corporate Spirit palkitsi Arinan vuonna 2016 Suomen kolmanneksi innostavimpana työpaikkana.
”Pyrimme huolehtimaan henkilöstömme työhyvinvoinnista, niin henkisestä kuin fyysisestä, mahdollisimman monipuolisesti. Myös henkilöstöetumme ovat tuntuvia”, Minna Savikko toteaa.
Osaamisen kehittäminen on Arinassa tärkeä pitkän linjan strateginen tavoite. Arina kouluttaa henkilöstöään jatkuvasti ja paljon. Yhteistyötä tehdään niin Jollas Instituutin kuin paikallisten kouluttajien kanssa.
Henkilöstöjohtaja Jari Karjalainen sanoo, että osaamisella on selvä kytkös omistajahyötyihin ja sitä kautta arinalaisuuteen.
”Jokaisen työllä on merkitystä, kun omistajahyötyjä tuotetaan. Työtaidot oppii aina ajan myötä, mutta erityisesti arvostamme asennetta.”
Arinassa on yhdessä henkilökunnan kanssa määritelty, millainen on hyvä arinalainen työntekijä ja millaisia ovat niin sanotut arinalaiset hyveet. Näistä ovat omistajakeskeisyys, tavoitteellisuus, rohkeus, aktiivisuus ja vastuullinen joukkuepelaaminen.
Lue Arinan Tarinasta lisää siitä, mitä on arinalainen yrityskulttuuri ja kuinka henkilöstö osallistuu sen kehittämiseen. Juhlakirja myynnissä nyt Arinan Prismoissa ja Sokos Pukumiehessä sekä prisma.fi.
”Ensin tulivat saksalaiset, sitten tuli Heikkinen.” Tällainen sanonta kiersi aikanaan Lapissa kuvaten alueen osuuskauppaväen alakuloisia tuntoja. Pohjois-Suomen Osuuskaupan raskaimmasta saneerausvaiheesta vastasi näet toimitusjohtaja Topi Heikkinen.
Heikkistä tehtävässä seurasi tuohon aikaan Suomen nuorin alueosuuskaupan toimitusjohtaja, myöhemmin aina SOK:n pääjohtajaksi saakka edennyt Kuisma Niemelä. Nippa nappa kolmenkympin rajapyykin ohittanut Niemelä toimi Sokos Kittilän tavaratalopäällikkönä, kun hänet nimitettiin kriisiosuuskaupan toimitusjohtajaksi.
Niemelä muistelee Kaupan Maailma -lehdelle antamassaan haastattelussa:
”Osuuskauppaa kiertäessäni salkussani oli aina lomake, joka alkoi sanoilla ”irtisanominen taloudellisista ja tuotannollisista syistä”. Sellaisia aikoja elettiin. Pohjois-Suomen Osuuskaupan käyttökate oli negatiivinen, ja toimitusjohtajan työpöydän laatikossa oli vino pino maksamattomia laskuja.”
Jotain hyvää Pohjois-Suomen Osuuskaupan tilanteessa sentään oli. Sillä oli myymälöitä, joista kovaan vauhtiin päässyt kilpailija Tuko oli kiinnostunut.
Kuisma Niemelälle oli annettu yksiselitteinen tehtävä: saneeratun osuuskaupan fuusioiminen osaksi paremmin menestynyttä Osuuskauppa Arinaa.
”Vaikka toimenpiteet olivat kovia, suoritimme jälkeenpäin katsoen fiksun liiketoimintaoperaation. Epäkurantti verkosto saatiin pois käsistä, ja taseen nollaamisen kautta rahaa vapautui toiminnan kehittämiseen Arinan puitteissa. Tuko maksoi senaikaisista myymälöistä ylihinnan, mikä oli yksi syy sen myöhempään konkurssiin. Arina pystyi sittemmin ostamaan menetettyjä liikepaikkoja takaisin huomattavan paljon halvemmalla”, Niemelä kertoo lehdessä.
Fuusion loppuun saattaminen tuli Timo Juurikan, Pohjois-Suomen Osuuskaupan viimeisen toimitusjohtajan, tehtäväksi.
”Ajoimme fuusiota Arinaan hyvin aktiivisesti. Arina suhtautui siihen järkevästi ja myönteisesti, vaikkei meillä juuri muuta annettavaa ollut kuin jäseniä eli asiakkaita ja pihaus saneerauksen raunioilta jäljelle jäänyttä osuuskauppahenkeä.”
Lue Arinan Tarinasta lisää Pohjois-Suomen Osuuskaupan saneerauksesta ja siitä, kuinka Arina fuusion jälkeen lähti nopeasti jälleenrakentamaan Lapin palveluja. Juhlakirja myynnissä nyt Arinan Prismoissa ja Sokos Pukumiehessä sekä prisma.fi.
Rovaniemellä toiminutta Sokosta kutsuttiin Suomen tasokkaimmaksi tavarataloksi, sillä sen osastot toimivat peräti viidessä eri kerroksessa. Kun Prisman tulo Rovaniemelle varmistui, se merkitsi uudelleen järjestelyjä myymäläverkostossa. Tällöin keskustan Sokos-tavaratalo lopetettiin.
Näin päättyi myymälätoiminta paikassa, jossa kauppaperinteet olivat pitkät. Luvan liiketoiminnan harjoittamiseen paikalla oli antanut jo vuonna 1906 kenraalikuvernööri Bobrikov.
Samanaikaisesti Sokoksen kanssa suljettiin myös laajan valikoiman supermarket, joka oli toiminut Korkalovaarassa.
”Myymälöiden loppuinventaariot tehtiin tuossa vaiheessa vielä käsin. Inventaarion tekijöiltä otettiin käsialanäyte, jonka perusteella kirjurit valittiin”, kertoo Tarja Puhakka, joka työskenteli tuolloin myyjänä Sokoksessa.
”Olimme tietysti hieman haikealla mielellä, kun pitkien kauppaperinteiden talo suljettiin, mutta toisaalta oli upeaa päästä töihin uutuuttaan hohtavaan ja ajanmukaiseen Prismaan.”
Tuula Sampoharju puolestaan työskenteli Korkalovaaran supermarketissa.
”Jotkut ihmettelivät, miksi tämä hyvä myymälä suljetaan. Mutta sitten, kun Prisman tulo varmistui, asia ymmärrettiin.”
Pitkän linjan osuuskauppalainen aloitti uransa jo vuonna 1968 Rovaniemen Osuuskaupassa, sen suositussa Corona-baarissa.
”Tuohon aikaan Rovaniemen Osuuskaupalla oli vielä paljon myymälöitä ja pääseminen sitten töihin keskustan vilkkaaseen supermarkettiin oli kuin lottovoitto,” Sampoharju kertoo.
Työnantajan nimi palkkakuitissa vaihtui sittemmin ensin Osuuskauppa Suur-Lapiksi, sitten Pohjois-Suomen Osuuskaupaksi ja vuonna 1990 Osuuskauppa Arinaksi.
Rovaniemen Prisman rakennustyöt käynnistyivät vuonna 1993 ja se avattiin näyttävin menoin seuraavana vuonna. Nyt on jälleen uudistusten aika, kun Prismaa parhaillaan laajennetaan.
Lue Arinan Tarinasta lisää Ympyrä-Prismana tunnetun legendaarisen yksikön vaiheista. Juhlakirja myynnissä nyt Arinan Prismoissa ja Sokos Pukumiehessä sekä prisma.fi.
Vuonna 1985 Lapin alueelle syntyi suurosuuskauppa, joka sai nimekseen Pohjois-Suomen Osuuskauppa. Synnyn taustalla oli Osuuskauppa Suur-Lapin ja Osuuskauppa Pohjanseudun yhdistyminen. Tätä puolestaan olivat edeltäneet lukuisat pienemmät osuuskauppafuusiot, jotka 1960–70-lukujen vaikeat ajat olivat sysänneet liikkeelle.
Osuuskauppa Suur-Lappi oli syntynyt Rovaniemen, Ranuan, Länsi-Lapin ja Sodankylän Osuuskauppojen yhdistymisen tuloksena vuonna 1970. Vuonna 1984 Suur-Lappiin liittyivät vielä Inarin ja Kittilän Osuuskaupat.
Kun Länsipohjan Osuusliike ja Osuusliike Keminseutu vuonna 1966 fuusioituvat, syntyi Osuuskauppa Pohjanseutu. Siihen yhdistyi vuonna 1973 Kuivaniemen Osuuskauppa.
Pohjois-Suomen Osuuskaupan synnyttyä saatettiin todeta, että kun yhteen liitetään monta huonoa, ei siitä synny yhtä hyvää. Tyhjenneet kylät ja elinkeinorakenteen nopea muutos olivat rokottaneet rajusti jäsenpohjaa. Toimipaikkarakenne oli täysin väärä, ja kilpailijat menivät ohi vasemmalta ja oikealta.
”Meiltä kerta kaikkiaan loppuivat pelimerkit”, muistelee Timo Juurikka, Pohjois-Suomen Osuuskaupan viimeinen toimitusjohtaja.
”Liikeideat olivat vanhentuneet ja olimme täysin vähittäiskaupan varassa. Sitä tukevaa liiketoimintaa, kuten ravintoloita ja huoltamoita, ei ollut. Investointikyky oli kuihtunut olemattomiin. Niinpä ei jäänyt muuta mahdollisuutta kuin alkaa myydä ja lopettaa toimipaikkoja. Kaiken kaikkiaan niitä meni alta lähes 50, mikä oli paha suonenisku pohjoissuomalaiselle jäsenkunnalle.”
Lue Arinan Tarinasta lisää siitä, kuinka osuustoiminta Lapissa ajautui syviin vaikeuksiin ja joutui saneerauksen kouriin. Juhlakirja myynnissä nyt Arinan Prismoissa ja Sokos Pukumiehessä sekä prisma.fi.
Arinan perustamisen lisäksi vuonna 1917 maailmassa tapahtui paljon muutakin merkittävää. Ensimmäisen maailmansodan ja Venäjän vallankumouksen vaikutukset heijastuivat Suomeen käsin kosketeltavasti. Elintarvikkeista ja muista välttämättömyyshyödykkeistä oli jatkuva puute, ja valtio joutui säännöstelemään niiden jakelua ankaralla kädellä.
Tapahtumat Venäjällä mahdollistivat suomalaisen unelman toteutumisen. Itsenäisyysjulistus annettiin 6.12.1917. Auvo oli kuitenkin lyhyt, sillä jo seuraavan vuoden tammikuussa nuori kansakunta hajosi kahteen leiriin dramaattisin seurauksin. Yhteiskunnallinen vastakkainasettelu johti kansalaissotaan, jonka keskellä myös Arina joutui ensimmäisen täyden toimintavuotensa aloittamaan.
Arinan ensimmäisessä vuosikertomuksessa todettiin: ”Toimintavuotemme alkoi synkin entein, avoimeksi sisällissodaksi puhjenneen välienselvittelyn uhatessa tuhota kaiken, mikä rauhan töillä on rakennettu. Osuuskaupallemme huolta aiheuttaa ennen muuta elintarvikkeiden hankkiminen puutetta kärsivälle väestölle. Olemme kuitenkin selvinneet velvollisuuksistamme odotettua paremmin ja kyenneet eräillä uusillakin aloilla, ennen kaikkea halkokaupan hoitajana, osoittamaan kelpoisuutemme.”
Yhteiskunnallinen kahtiajako näkyi myös suomalaisessa osuustoiminnassa, joka oli vuonna 1916 hajonnut kahteen leiriin, SOK:laiseen eli puolueettomaan ja OTK:laiseen eli työväen osuustoimintaan.
Voimakkaana pontimena myös Arinan perustamiselle oli tämä kahtiajako. Kun vahva Oulun Osuuskauppa päätyi OTK:n leiriin, pidettiin välttämättömänä perustaa sille vastapainoksi Oulun alueella toimiva puolueeton ja riippumaton osuuskauppa.
Lue Arinan Tarinasta, kuinka nyt 100-vuotiaat Suomi ja Arina kokivat yhteisiä kohtalon hetkiä vuonna 1917. Juhlakirja myynnissä nyt Arinan Prismoissa ja Sokos Pukumiehessä sekä prisma.fi.