1990-luvun alussa Rovaniemi eli kovaa matkailunostetta. Kaupungin majoituskapasiteetti oli kuitenkin vaatimaton. Johtava hotelli oli hienon paikan maineessa oleva Pohjanhovi, jonka ravintoloihin ei ilman kravattia ollut asiaa. Niitä portsarit myivät tiskin alta sadan markan kappalehintaan.
Sitten rysähti. Vuonna 1992 kaupunkiin avattiin kahden viikon välein kaksi uuden ajan hotellia, Sokos Hotel Vaakuna Rovaniemi sekä Scandic Rovaniemi, joka tuolloin tunnettiin nimellä Lapponia.
Uusi Sokoshotelli kiinnosti niin työpaikkana kuin elämyskeitaana. Työhakemuksia tulvi. Yksin vastaanottoon haki töihin yli 400 henkilöä, joista voitiin aluksi palkata kolme.
Avajaispäivänä hotellissa pidettiin ovet auki kaikelle kansalle ja uteliaita riitti ruuhkaksi asti. Kutsuvierasavajaisia tähditti pohjoisen oma poika Mikko Alatalo.
”Toimme kaupunkiin aivan uudenlaisen ravintolakulttuurin, jonka niin paikallinen kuin kansainvälinen asiakaskunta otti ilolla vastaan. Meille ei tarvinnut tehdä pöytävarauksia, eikä tulla kovat kaulassa. Koko henkilökuntaa tsempattiin sillä asenteella, että nyt otetaan kaupunki haltuun!” muistelee myyntipäällikkö Teija Neuvonen.
Hotellin yökerhon suosio oli käsittämätön. Ensimmäisen viiden vuoden ajan sinne oli jatkuva jono. Koska hotellivieraat pääsivät yökerhoon sisäkautta jonottamatta, ostivat kaupunkilaiset hotellihuoneita aivan tästä syystä.
Vuoropäällikkö Leena Alajääskö työskenteli vastaanotossa jo sen avaamisen aikaan.
”Kerran eräs sangen hyvässä vauhdissa ollut nuori mies yritti Dorikseen välioven kautta. Kun ovimies tiedusteli hotellihuoneen numeroa, mies vastasi, että se on huone sataviis, siteeraten tuohon aikaan suosittua iskelmää. Matka tyssäsi tähän, koska eihän meillä sennumeroista huonetta ollut. No voihan v…ainakin yritin, mies kirosi.”
Lue lisää Rovaniemen Vaakunan vauhdikkaasta startista ja Lapin matkailun kansainvälistymisestä Arinan tarinasta. Juhlakirja ilmestyy toukokuussa 2017.
