Ystävällistä ja yritteliästä, mutta toisinaan yön kiihkeinä tunteina myös tylyn karahkaa. Sitä oli palvelu Letkun legendaarisella grillillä, todistavat aikalaiset. Arina pyöritti pitkään jo vuonna 1955 perustettua grilliä Otto Karhin puistossa ostettuaan sen Sotainvalidien Veljesliitolta.
Letkun grilli oli muun muassa Kärppien liigapelaajien suosiossa, suorastaan kantapaikka silloin, kun urheilijanuorukaiset innostuivat juhlimaan voittojaan. Silloin he eivät olleet mitään maailman hiljaisinta porukkaa, joten toisinaan grillinmyyjien pinna saattoi olla hivenen tiukalla.
Eräs pitkään liigassa pelannut kärppäläinen muistelee tapausta vuosien takaa.
”Oli tällainen juhlailta. Kävelimme Jumprusta kohti keskustaa ja mielessä kangastelivat jo Letkun huikeat huikopalat. Tilasin Letkun erikoisen kaikilla mausteilla. Kun sain annokseni, huomasin, että suosikkimaustettani kurkkusalaattia oli ladattu mättöön niukanlaisesti. Niinpä pyysin sitä lisää. Tähän myyjä totesi ykskantaan: Kyllä sinä jo tuostakin määrästä hyvin rinnuksillesi saat!”
Yrityksen puutteesta ei puolestaan voi syyttää sitä myyjää, joka palveli grillillä vieraillutta nuorta liminkalaista miestä. Mies oli hauskannäköinen ja suomalaiseksi poikkeuksellisen tumma. Tätä ominaisuutta hän käyttikin hyväkseen paitsi naisia narratessaan, myös kavereitaan naurattaessaan.
Erään kerran nuori mies seisoi Letkun grillin luukulla tyttöystäväkokelaansa kanssa. Hän pudotteli pitkät pätkät siansaksaa, joka keskellä yötä kuulosti hämmästyttävästi italialta.
Hän tilasi annoksensa sanoen: Uuna hamburger, por favoore! Myyjä meni hieman hämilleen ja soperteli: Ai hampurilainen, momento! Hetken kuluttua hän palasi luukulle hampurilaisen kanssa ja kysyi: Sinappo? Ketsuppo?
Ilmeenkään värähtämättä ruskeasilmäinen hurmuri vastasi: Ketsuppo!
Lue lisää päivä- ja yöelämästä unohtumattomalla Letkun grillillä Arinan Tarinasta. Juhlakirja ilmestyy toukokuussa 2017.
