Kymmenet vapaaehtoiset tulevat maanantai-iltaisin Oulun Toppila-Centeriin jakamaan ruoka-apua sitä tarvitseville. Osuuskauppa Arina ja SPR toivottavat uudet auttavat kädet tervetulleiksi mukaan tärkeään toimintaan.
– Jokainen meistä voi joskus olla avun tarpeessa, niin sinä kuin minäkin. Siksi on tärkeää, että autamme pyyteettömästi ja luottamuksella, Suomen Punaisen Ristin Oulun osastossa työtään tekevä Sanna Tuorila aloittaa.
Sanna tietää, että tarinoita on monenlaisia. Ruoka-avun hakijoiden joukossa on eläkeläisiä, työttömyyttä kohdanneita, pienituloisia opiskelijoita, konkurssin tehneitä. On sodan jaloista paenneita ja vääryyttä kokeneita. Suurperheitä ja yksinasuvia, sairaslomalaisia ja kuntoutuksessa olevia.
– Ruoka-avussa syitä ei kysellä. Tärkeintä on, että olemme kaikki siellä yhdessä, hän toteaa.
Tarkkaan organisoitua toimintaa
SPR:n Oulun osasto aloitti ruoka-avun jakamisen maaliskuussa 2013. Alusta alkaen yhteistyökumppanina on ollut Osuuskauppa Arina. Arina ja SPR tekevät samankaltaista yhteistyötä kuin Oulussa myös muualla Pohjois-Suomessa, minkä lisäksi Arina lahjoittaa ruoka-apua muun muassa paikallisten seurakuntien välityksellä.
– Pohjoissuomalaisten ihmisten omistamana ja vastuunsa tuntevana kauppana meidän on luontevaa olla mukana tällaisessa toiminnassa ja auttaa arjessa selviytymistä myös tällä tavoin, valikoimapäällikkö Janne Tapio Arinasta toteaa.
Toiminta on tarkkaan ohjeistettua ja organisoitua. Maanantaiaamuisin vapaaehtoiset kiertävät omilla autoillaan myymälöissä hakemassa Arinan lahjoittamaa ruokaa. Noutajilla on mukanaan kylmäkuljetuslaukut, joissa on isot kylmäkallet.
– Olemme saaneet jokaiselta liikkeeltä ohjeet, kuinka toimia. Useimmiten noudamme tuotteet takaoven kautta kylmähuoneesta meille merkitystä paikasta. Arinan työntekijät kasaavat viimeisen käyttöpäivän tuotteet meille valmiiksi, ja tarkistamme hakuhetkellä, että päiväykset ja pakkaukset ovat kunnossa. Kierroksen jälkeen mittaamme aina lämpötilan ensimmäisen liikkeen lahjoituksista, jotta tiedämme niiden olevan turvallisia jaettavaksi, Tuorila kertoo.
Sana vapaaehtoistoiminnasta leviää suusta suuhun ja hyvä niin, sillä auttavia käsiä tarvitaan. Pulaa on etenkin ruuan noutajista eli kuskeista, sillä noudot tapahtuvat arkisin päiväsaikaan, jolloin useat vapaaehtoiset ovat töissä tai koulussa. Työnantajat ovat onneksi joustavia ja monen tarina onkin ”aamulla ruoka-avun noudoissa ja illalla pidempään töissä”, Tuorila sanoo.
Ajastamme kertoo se, että ruoka-avun tarvitsijoiden määrä on kasvanut.
– Tarve ruoka-avulle on todellinen ja ilman lahjoittajia emme voi jatkaa avun antamista. Usein joku jonosta kysyy minulta, että ettehän vain lopeta ruoka-avun jakamista. Jatkukoon siis hyvä yhteistyö Arinan kanssa, hän lisää.
