Hotelli Arinan suurremontin ollessa harjannostajaisvaiheessa vuonna 2003 sanomalehti Kaleva uutisoi kissan kokoisin kirjaimin: ”Naistentanssit eivät palaa Arinaan.” Samanlaisia otsikoita näkyi sitten monissa muissakin lehdissä.Tämäkö oli merkittävin uutinen, kun suurinvestointia tehtiin? Ilmeisesti, sillä 1970-luvun puolivälistä aina 2000-luvun alkuun saakka jatkuneet Arinan naistentanssit olivat ehtineet saada legendaarisen maineen eteläistä Suomea myöten.
Alkuvuosina tansseissa soitti viikko toisensa perään Suruttomat-yhtye. Sen solisti Pertti Haipola muisteli haastattelussa vuonna 2015: ”Edelleen minua tartutaan hihasta ja tivataan, miksi ihmeessä naistentanssit on lopetettu.”
Romansseja ja mustasukkaisuutta, rakkautta ja riitoja, pitkiä suhteita ja katkeria eroja. Kaiken tämän näyttämönä Arinan ravintola sai toimia.
”Pohjimmainen syy naistentanssien huimaan suosioon oli alun perin varmaan tasa-arvoajatuksessa. Naiset saivat nyt tehdä ensimmäisen valinnan, eikä heidän aktiivisuuttaan paheksuttu. Moni tuli ravintolaan etsimään seuraa, mutta paljon oli niitäkin, jotka halusivat vain tanssia. Jäävesi oli ilmaista, eikä ruoka- tai juomapakkoa ollut”, muistelee ravintolapäällikkönä ja hovimestarina toiminut Marjatta Kakko.
Liki kolmen vuosikymmenen ajan naistentanssit vetivät ravintolan joka maanantai täyteen elämää ja erotiikkaa etsiviä suomalaisia. Vakiokävijämäärä oli kolme, jopa neljäsataa tanssijaa. Sadat oululaiset ja muualta tulleet pariskunnat ovat tavanneet Arinan parketilla.
Hyppää sinäkin mukaan Suomen suosituimpien naistentanssien pyörteisiin. Lue Arinan tarina. Juhlakirja ilmestyy toukokuussa 2017
