Oulussa velloi 90-luvun puolivälistä alkaen keskustelu, joka sai alkunsa Limingantullin Prismasta. Voimakkaita kannanottoja esittivät paitsi alueen johtava lehti Kaleva myös useat maakunnalliset ja valtakunnan tason tiedotusvälineet.
Uutisoinnin sävy oli Arinalle kaikkea muuta kuin mairitteleva. Arinalla väitettiin olevan paljon vaikutusvaltaa paikallisiin poliittisiin päättäjiin. Puhuttiin jopa Arina-mafiasta.
Suurta, valtakunnallistakin huomiota sai ns. vaalirahakohu, jonka keskipisteeksi joutui
kansanedustajana ja ministerinä toiminut oululainen Suvi Lindén. Väitettiin, että Arina halusi taskuunsa myös valtakunnan tason päättäjiä edistämään omia kaupallisia intressejään ja tuki siitä syytä Lindénin vaalikampanjaa.
Vaalirahakohussa oli kysymys kolmen asian yhteen koplaamisesta. Asiat olivat Limingantullin Prisman kaavoitus, Arinan tekemät kaupat Pukumies Oy:stä sekä Arinan eduskuntavaaleissa ehdokkaille antama vaalituki. Media etsi näiden asioiden välisiä kytköksiä ja riippuvuuksia.
Kun Arina jouluaatonaattona 1998 osti Pukumies Oy:n, väitettiin kauppaan sisältyneen salaisen ehdon. Sen mukaan Pukumiehen omistajien tuli maksaa vaalirahatukea Rovaniemen kokoomusnaisille ja heidän kansanedustajaehdokkaalleen kaupan toteutumisen ehtona. Summan väitettiin olleen 100 000 markkaa.
Toimitusjohtaja Kari Salminen kiisti, että vaalituki olisi ollut kaupan toteutumisen ehto. Artikkelissaan 19.4.1999 Helsingin Sanomat spekuloi, että Arina osti lahjoituksella asiantuntemusta ja vaikutusmahdollisuuksia, joilla edesautettiin Limingantullin Prisman kaavamuutosta. Ehdokas, jolle tuki suunnattiin, oli ympäristöoikeuden asiantuntija ja Arinan edustajiston jäsen.
Kun Suvi Lindén valittiin eduskuntaan ja hänestä leivottiin ministeri, kääntyi median valpas katse hänen suuntaansa. Suomen Kuvalehdessä irvailtiin, että tuoreelta kulttuuriministeriltä ei kysellä hänen oopperamieltymyksistään, vaan siitä, keneltä ja kuinka paljon hän on saanut vaalirahaa.
Ylen Tervo & Päivärinta -ohjelmassa Suvi Lindénin väitettiin saaneen vaalirahaa Arinalta huomattavia summia. Toimittaja Kari Tervo totesi: ”Meillä on varma tieto siitä, että Lindén on saanut kymmeniä tuhansia vaalirahaa nimenomaan Arinalta.” Lähdettä hän ei suostunut paljastamaan. Lindénin kampanjapäällikkö kiisti väitteen ja piti summaa tuulesta tempaistuna.
Oliko vaalirahakohussa villoja vai pelkkää paloöljyä? Kuinka paljon näillä kolmella yhteen koplatulla asialla oli lopulta tekemistä keskenään? Miten merkittävästä tuesta oli kysymys? Lue Arinan tarinasta analyysi vaalirahakohusta, siihen johtaneista tapahtumista, syistä ja seurauksista. Juhlakirja myynnissä nyt Arinan Prismoissa ja Sokos Pukumiehessä sekä prisma.fi.
