On sanottu, että Oulun yliopiston perustaminen oli järkevin poliittinen päätös sataan vuoteen.
Etelän tiedepiireille tämä hanke oli ollut punainen vaate. Helsingin yliopiston rehtori Edwin Linkomies totesi 1950-luvulla, että yliopiston perustaminen Ouluun on täydellisesti lapsellinen ajatus. Ei sinne saada opettajia eikä oppilaita.
Hankkeella oli kuitenkin hyvin vaikutusvaltainen tukija. Kainuulaisen torpan poika, presidentti Urho Kekkonen, tunsi syvää sympatiaa Pohjois-Suomea kohtaan. Hän antoi etelän herrojen pulinoille piut paut ja allekirjoitti vuonna 1958 lain Oulun yliopistosta.
Yliopistosta tuli eittämättä ns. Oulun ihmeen dynamo ja katalysaattori. Tarvittiin kuitenkin myös roppakaupalla rohkeita ja ennakkoluulottomia propellipäitä, uudenlaisia yrittäjiä ja uutta pääomaa ennen kuin tervakaupungista sukeutui teknologiapyhättö.
Sellaiset nimet kuin Seppo Säynäjäkangas, Jorma Terentjeff, Veikko Lesonen, Timo Korhonen, Antti Piippo, Juha Hulkko, Lauri Kuokkanen ja Pertti Huuskonen rakensivat todellisia menestysyrityksiä. Näistä värikkäistä persoonista ja heidän uraauurtavista yrityksistään on kertonut Mika Kulju kirjassaan Oulun ihmeen tekijät.
Ehkä yllättävääkin on, että nämä miehet olivat kotoisin muualta kuin Oulusta. Oulun nousua rakennettiin muun muassa Sodankylästä, Kemijärveltä, Oulaisista, Paltamosta, Suomussalmelta, Torniosta, Sotkamosta, Petsamosta ja Kemistä kotoisin olevien miesten voimin. Ei siis kannata puhua yksin oululaisesta osaamisesta, vaan mieluummin pohjoissuomalaisesta osaamisesta.
Väheksyä ei sovi sellaistakaan abstraktia asiaa kuin yleinen ilmapiiri, joka noina vuosina Oulussa vallitsi. Sen ansiosta esimerkiksi rahoitusta oli saatavissa huimillekin hankkeille.
Oulun teknologiaihmeestä ei voi puhua mainitsematta Nokiaa. Sillä on ollut kiistaton merkitys siinä kehityksessä, jossa Oulusta on tullut huippumoderni ja kansainvälinen, hyvinvoiva pohjoisen pääkaupunki.
ICT-huuma oli kiihkeimmillään 1990–2000-luvun taitteessa. Opiskelijoiden määrä yliopistossa moninkertaistui.
”Opiskelijat vietiin käsistä jo ennen valmistumista, ja niin vietiin myös osa opettajista. Oulun yliopistolla on ollut valtavan suuri kohottava vaikutus koko Pohjois-Suomen itsetuntoon ja yhteishenkeen, melkein yhtä suuri kuin Oulun Kärpillä”, yliopiston entinen rehtori Lauri Lajunen lohkaisee.
Tehtiinkö teknologiahypessä kuitenkin myös virheitä? Iskikö vauhtisokeus? Ja oliko kaikki sittenkin liikaa yhden kortin – Nokian – varassa?
Lue Arinan tarinasta Oulun teknologiaihmeestä, sen noususta, tuhosta ja uudesta alusta. Juhlakirja myynnissä nyt Arinan Prismoissa ja Sokos Pukumiehessä sekä prisma.fi.
