Se ei ollut Baskervillen koira, se oli Limingan Osuuskaupan Shell-huoltamoaseman koira. Se oli niin iso, että paikallinen eläinlääkärikin kävi jättischäferiä ihmettelemässä.
Päivät se makoili tarhassaan, mutta yöt se päivysti huoltamolla pitäen pitkäkyntiset loitolla. Toisin kuin isot koirat usein, Reku ei ollut sen kummemmin lempeä kuin lauhkeakaan. Se oli täysverinen vahti, jonka haukku sai lähitienoon muut koirat luimistelemaan hiiren hiljaa kopeissaan.
Vaikka koiran maine tunnettiin ja sitä syystä pelättiin, päättivät kaupungista tulleet ammattivorot kuitenkin yrittää. He olivat ennenkin tehneet vastaavanlaisia keikkoja.
Rekulle tyrkättäisiin oven alta pihvi, johon kätketty vahva nukutusaine riitti tainnuttamaan hevosenkin. Koska vorot olivat kuulleet juttuja koiran koosta ja voimista, he varasivat mukaan kaksi pihviä.
Ensimmäisen herkkupalan hotkaistuaan Reku ei ollut moksiskaan, mutta kun toinen pihvi oli puolivälissä, se uinahti. Lopultakin, tuumasivat varkaat. He häärivät myymälässä aikansa ja poistuivat paikalta saaliineen.
Kotimatkalla toinen rosvoista huomasi, että oli tapahtunut kardinaalimunaus; taskussa ollut ajokortti oli pudonnut huoltamolle. No, koirahan nukkuu varmaan pari päivää, miehet miettivät ja suuntasivat takaisin.
Perillä heitä tervehti veret seisauttava haukku. Reku oli taas voimissaan, eikä miehillä ollut pienintäkään asiaa sisälle myymälään.
Seuraavana aamuna poliisi löysi ajokortin, jonka perusteella varkaat pidätettiin.
Lue lisää hurjasta Reku-koirasta Arinan tarinasta toukokuussa 2017 ilmestyvästä juhlakirjasta.
