”Erikoista koko Pohjolassa. Tavaratalon pääovet ovat automaattiset! Vaikka kätenne olisivat paketteja täynnä, pääsette vaivattomasti kulkemaan sisään ja ulos – ”kohteliaat” ovet aukeavat sähkösilmien välityksellä ilman käsien apua.”
Muun muassa näin vetävästi mainostettiin Oulun keskustaan elokuussa 1960 avattua Arina-Sokosta. Tavaratalossa oli 12 osastoa, jotka sijoittuivat kolmeen kerrokseen. Yksi niistä oli maan alla. Suunnitteluvaiheessa oli vahvasti esillä myös mittavampi hanke, peräti kuusikerroksinen tavaratalorakennus.
Ilmoituksessa jatkettiin tavaratalon ihmeiden kuvailua.
”Oulun ja koko Pohjois-Suomen ensimmäiset liukuportaat hoitavat vaivattoman nousun toiseen kerrokseen, jossa on tavaraosastojen lomassa viihtyisä kahvio, missä voitte hengähtää ja nauttia kupillisen virkistävää AAA-kahvia.”
Uudella tavaratalolla oli myyntipinta-alaa reilut 2 000 neliötä. Se tuntui tuohon aikaan jättimäiseltä, mutta on nykypäivän suuryksiköiden aikana mitättömän vähän. Tavaratalon johtajana toiminut Osmo Naskali kertoo, että Arina-Sokoksesta käytettiin nimitystä tavaratalo taskukoossa.
Yksi talon ehdottomista vetonauloista oli lastenosaston mekaaninen hevonen. Aluksi järjestettiin kilpailu, jossa pollelle haettiin lyhyttä, lystikästä nimeä. Parhaan nimen keksijälle luvattiin hyvä lelupalkinto.
Mutta mikä tulikaan tuon hevosen nimeksi? Tiedätkö sinä? Käy kertomassa tietosi Arinan Facebook-sivuilla. Tietosi voi päätyä Arinan tarinaan. Juhlakirja ilmestyy toukokuussa 2017.
