Kun aika Muhoksella fuusiolle kypsyi

Muhoksen, Vaalan ja Utajärven alueella toiminut Osuuskauppa Koskiseutu oli 1980-luvun alussa monien paikallisosuuskauppojen tavoin taloudellisesti todella tiukoilla. Muhoksen keskustaan avattu Sokos-tavaratalo oli ollut osuuskaupan kantokykyyn nähden ylimitoitettu, velkarahalla tehty investointi. Kehumista ei ollut myöskään Utajärven Sokos-hallin kannattavuudessa.

Kilpailu päivittäistavarakaupassa kiristyi, ja Oulun läheisyys vaikutti erikoistavaroiden myyntiin. Osuuskaupan menot olivat tuloja suuremmat.

”Pitkäaikaisen lainarahan saanti oli lähes ylivoimaista. Rahoitusta hoidettiin lyhytaikaisilla luotoilla, joiden korko oli karmea”, kuvailee toimitusjohtajana vuosina 1983–1990 toiminut Pekka Perä.

Hänen johdollaan liiketoimintaa alettiin tervehdyttää. Lakimuutos mahdollisti kaikkien 55 vuotta täyttäneiden siirtämisen ns. eläkeputkeen. Koskiseudussa siihen oli oikeutettuja noin 10 prosenttia henkilökunnasta.

Osuuskaupan vanhentunut kuljetuskalusto lopetettiin ja palvelut ulkoistettiin. Ravintola Koskenlaskija vuokrattiin ulkopuoliselle yrittäjälle. Kaikki tämä merkitsi huomattavaa säästöä.

Merkittävin saneeraustoimenpide oli maatalouskaupasta luopuminen ja sen siirtäminen Hankkija-Maatalous Oy:lle vuonna 1989. Tavaravarastoista ja saamisista vapautui neljä miljoonaa markkaa, mikä oli iso raha osuuskaupan kehittämiseen.

Ja toimintaa todella myös kehitettiin. Muhoksella Sokos muutettiin S-marketiksi. Vaalan Sokos-hallia laajennettiin ja se avattiin uutena S-markettina. Pieniä sivumyymälöitä suljettiin.

Jo vuonna 1988 osuuskaupan viittä vuotta aiemmin selkeästi tappiolla ollut tulos oli nostettu 1,7 miljoonaa markkaa voitolliseksi. 90-luvulle tultaessa osuuskauppa oli velaton, vakavarainen ja sen maksuvalmius oli hyvässä kunnossa.

Koskiseutu on harvinainen esimerkki siitä, kuinka paikallisosuuskauppa pystyi omaa toimintaansa kehittämällä rakentamaan liiketoiminnastaan kannattavaa. Tästä huolimatta Pekka Perä oli toimitusjohtajakautensa alusta lähtien sitä mieltä, että fuusioituminen Arinaan oli pitkällä tähtäimellä ainoa järkevä vaihtoehto.

”Päässäni takoi ajatus, että emme voi jäädä yksin, pienenä emme pärjää”, Perä muistelee.

Ensimmäinen yhdistymisyritys tehtiin vuonna 1983. Fuusion vastustajia saapui kokoukseen linja-autolasteittain ja näin suunnitelmat kariutuivat.

Perän seuraaja Markku Mattila yritti fuusiota uudemman kerran 90-luvun alussa – jälleen tuloksetta. Aika fuusioajatukselle alkoi lopulta kypsyä, kun Limingan Osuuskauppa vuonna 2005 päätti liittyä Arinaan. Sen rohkaisemana myös Koskiseutu ja Haukiputaan Osuuskauppa tekivät myönteiset päätökset vuonna 2009.

”Se oli kunniallinen päätös monet vaikeudet voittaneelle ja pitkään itsenäisenä menestyneelle osuuskaupalle. Mitään taloudellista pakkoa fuusiolle ei ollut. Tulevaisuuden näkymät osana Arinaa olivat kuitenkin huikaisevan paljon paremmat”, Pekka Perä toteaa.

Lue Arinan tarinasta lisää Osuuskauppa Koskiseudun ja muiden paikallisosuuskauppojen vaiheista. Juhlakirja myynnissä nyt Arinan Prismoissa ja Sokos Pukumiehessä sekä prisma.fi.