Tervolassa toimi itsenäinen osuuskauppa vuodesta 1906 vuoteen 1992. Kyseessä ei ollut mikään muutaman myymälän narikkaosuuskauppa, vaan oman markkina-alueensa ylivoimainen kaupallinen toimija.
Parhaimmillaan Tervolan Osuuskaupalla oli hulppea päämyymälä, tietysti Sokos, sekä yli 20 sivumyymälää. Niihin tavaraa keskusvarastolta kuskasi liikkeen kolme kuorma-autoa ja kaksi pakettiautoa.
Ravintola Kultakurki oli paikkakunnan sosiaalisen elämän keskus. Sinne kokoonnuttiin turisemaan ja porisemaan, syömään ja juomaan ja toisinaan panemaan jalalla koreasti.
Osuuskaupan toimitusjohtajalla oli työsuhdeauto. Se ei ollut mikään Mersu, eikä edes Pösö, vaan pikku-Fiat. Toimitusjohtajan lisäksi autoa sai käyttää osuuskauppatarkastaja.
SOK:n päivittäistavarakaupan johtajan tehtävistä hiljattain eläkkeelle jäänyt Jukka Ojapelto muistelee isäänsä Arvo Ojapeltoa, joka johti Tervolan Osuuskauppaa peräti 35 vuotta – sen suuruuden päivinä, mutta myös vaikeimpina hetkinä. Aina siihen asti, kun Tervola sulautui Arinaan.
– Isälle osuuskauppa oli koko elämä. Hän samastui sen toimintaan täysin eli osuuskaupan asiat olivat omiakin asioita.
– Se yhteisöllisyys, jota pienissä osuuskaupoissa koettiin, kun mukaan porukkaan tuli vielä tuottajaosuuskuntien väkeä, oli ainutlaatuista. Kaikkea tehtiin yhdessä, Jukka Ojapelto toteaa.
Toimitusjohtajan työ ei noihin aikoihin todellakaan ollut mitään herran hommaa, vaan kädet savessa työskentelyä.
Tarinan mukaan kädet olivat Arvo Ojapellolla savessa silloinkin, kun hän oli ryhtynyt puhdistamaan osuuskaupan likakaivoa. Arvon lapion heiluessa paikalle sattui pari reppuria.
He huhuilivat kaivoon: Hei äijä, tultiin tapaamaan johtajaa, et satu tietämään, missä hän on. Tähän Arvo huikkasi kaivon pohjalta: Täällähän minä, menkää myymälään odottamaan.
Lue lisää Arinaan fuusioituneista osuuskaupoista Arinan Tarinasta. Juhlakirja julkaistaan toukokuussa 2017.
